IFS on Richard Schwartzin kehittämä terapeuttinen menetelmä (ja elämänfilosofia; tapa katsoa omaa sisäistä maailmaa, ihmissuhteita ja elämää), joka perustuu mullistavaan oivallukseen:
Meissä ei ole vain yhtä “minää”, vaan kokonainen joukko osia — kuin sisäinen perhe, joka odottaa tulevansa nähdyksi ja ymmärretyksi.
Nämä osat ovat aina olleet osa meitä, mutta elämä on muovannut niiden alkuperäisiä tehtäviä. Jotkut osat ovat joutuneet astumaan rooleihin, joita ne eivät koskaan olisi valinneet — kantamaan vaikeita tunteita ja selviytymiskeinoja, jotka olivat liian raskaita pienelle sisäiselle lapselle.
Ja mikä tärkeintä: yksikään näistä osista ei ole “virhe” tai ongelma.
Aivan kuten perheissäkin, myös sisäiset osamme voivat ajautua äärimmäisiin rooleihin haastavissa olosuhteissa.
Jopa ne osat, jotka välttelevät, kontrolloivat tai reagoivat tilanteisiin nähden liian voimakkaasti, kantavat pohjimmiltaan aina hyvää aikomusta:
Ne yrittävät suojella meitä.
IFS auttaa meitä rakentamaan yhteyden tähän sisäiseen perheeseen lempeästi ja myötätuntoisesti, kunnes kokonaisuus alkaa toimia jälleen harmonisesti oman viisaan ytimen, Selfin, johdolla.
Self – oma sisäinen rauhan, viisauden ja myötätunnon keskus
IFS-mallin ytimessä on ajatus, että jokaisen ihmisen sisällä on rauhallinen, viisas ja myötätuntoinen ydin – Self.
Self ei ole yksi osa muiden joukossa, vaan enemmänkin tietoisuuden tila, johon palaamme silloin, kun emme enää ole pelon tai selviytymiskeinojen ohjaamia.
Selfin ominaisuuksia kuvataan erityisesti 8C ja 5P -laatujen kautta.

Selfin 8C-laadut IFS-menetelmässä
Uteliaisuus (Curiosity)
Uteliaisuus on halua ymmärtää sekä omaa sisäistä kokemusta että toisten reaktioita ilman tuomitsemista. Se näkyy kykynä kysyä: “Mitä tässä tapahtuu?” sen sijaan, että vetäytyisi automaattisesti.
Myötätunto (Compassion)
Myötätunto on valmiutta suhtautua lempeästi omiin ja toisten tunteisiin, erityisesti silloin, kun niissä on kipua, epävarmuutta tai haavoittuvuutta. Se mahdollistaa turvallisen tilan sekä sisäisille osille että ihmisille ympärillä.
Rauha (Calm)
Rauha on sisäistä vakautta, joka ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Se näkyy kykynä pysyä ankkuroituneena myös haastavissa tilanteissa ja toimia rauhoittavana läsnäolona myös toisille.
Selkeys (Clarity)
Selkeys on kykyä nähdä tilanteet, tunteet ja tarpeet ilman vääristymiä. Se auttaa ymmärtämään sekä itseä että toisia tarkemmin: mikä kuuluu millekin osalle, mitä oikeastaan tapahtuu, ja mitä tarvitaan.
Rohkeus (Courage)
Rohkeus on valmiutta kohdata vaikeita tunteita, keskusteluja tai tilanteita avoimesti. Se näkyy sekä sisäisesti (kyky kohdata omat pelot) että ulkoisesti (kyky pysyä vuorovaikutuksessa silloinkin, kun se on vaikeaa ja epämukavaa).
Luottamus (Confidence)
Luottamus on kokemus siitä, että itse ja toiset ovat pohjimmiltaan turvassa. Se on ymmärrystä omasta arvosta ja kyvystä navigoida elämää – ja se välittyy myös ympäristöön vakaana, kannattelevana läsnäolona.
Luovuus (Creativity)
Luovuus on sisäinen virta, joka avautuu, kun emme ole pelon tai defenssien ohjaamia. Se tuo joustavuutta ajatteluun ja kutsuu esiin uusia tapoja nähdä, ymmärtää ja kohdata sekä itseämme että muita.
Yhteys (Connectedness)
Yhteys on kokemus siitä, ettemme ole erillisiä – emme omasta sisäisestä maailmastamme emmekä muista. Se vahvistaa empatiaa, läsnäoloa ja kykyä toimia aidosti suhteessa toisiin.
Selfin 5P-laadut IFS-menetelmässä
Läsnäolo (Presence)
Läsnäolo on kykyä olla sen kanssa, mitä tapahtuu juuri nyt – omassa kehossa, mielessä ja ympäristössä – ilman ylivirittymistä, pakenemista tai välitöntä tarvetta reagoida. Tämä vakaa ja levollinen tila luo turvallisen ilmapiirin sekä sisäisille osille että ihmisille (ja muille eläville olennoille), joiden kanssa olemme kulloinkin vuorovaikutuksessa.
Näkökulma (Perspective)
Näkökulma on kykyä nähdä asiat myös laajemmasta perspektiivistä käsin – ei vain sen perusteella, miltä meistä tuntuu juuri nyt.
Kärsivällisyys (Patience)
Kärsivällisyys on hyväksyntää sille, että muutos ja ymmärrys syntyvät ajan kanssa. Se näkyy valmiutena antaa sekä itselle että muille tilaa kasvaa, oppia ja rauhoittua omassa tahdissaan – ilman kiirettä tai painetta olla pidemmällä kuin on.
Sinnikkyys (Persistence)
Sinnikkyys on halua jatkaa eteenpäin silloinkin, kun eteneminen on hidasta tai haastavaa – koska tiedämme matkan olevan arvokas ja jokaisen askeleen tärkeä, oli se sitten kuinka pieni tahansa.
Leikkisyys (Playfulness)
Leikkisyys on kykyä tuoda hetkiin keveyttä ja uteliaisuutta – suhtautua sekä itseensä, muihin että elämään pehmeämmin ja rennommin. Se muistuttaa, ettei kaikkea tarvitse kantaa raskaasti; tutkiminen ja oppiminen voivat tapahtua myös ilon, leikin ja keveyden kautta.
Kokonaisuutena
Nämä 8C- ja 5P-laadut eivät ole tavoitteita, joita pitäisi suorittaa tai yrittää ylläpitää. Ne ovat luonnollisia olemisen tiloja, jotka nousevat esiin silloin, kun ihminen toimii Selfistä käsin ja sisäiset osat kokevat olevansa turvassa.
Self-laadut eivät kuvaa vain sitä, miten kohtaamme oman sisäisen maailmamme –vaan myös sitä, miten olemme suhteessa muihin ihmisiin ja ympäröivään todellisuuteen.
Self-energiassa oleminen on tarttuvaa, sillä:
se luo tilan, jossa on helppo hengittää ja olla
se saa myös muiden protector-osat hellittämään ja rentoutumaan
se vähentää toisten defensiivisyyttä
ja lopulta se kutsuu esiin myös muiden ihmisten Selfin
Ihmisen ei tarvitse tehdä mitään erityistä — Selfin energia ja olemus tekevät työn.
IFS:ssä emme taistele osia vastaan, emmekä pyri “poistamaan” mitään itsestämme.
Päinvastoin: Me kuuntelemme niitä.
Lempeästi ja uteliaasti annamme jokaiselle osalle tilan kertoa:
mikä sen rooli ja tarkoitus on
ketä tai mitä (usein exile-osaa) se on yrittänyt suojella – ja millä tavalla
millaista taakkaa se on kantanut, joskus yksin ja pitkään
mitä se syvimmiltään tarvitsee voidakseen rauhoittua ja luottaa Selfiin
Kun osa vapautuu taakastaan ja siitä selviytymisroolista, johon elämä on sen aikanaan pakottanut, sen ei enää tarvitse suojella meitä tavoilla, jotka nykyhetkessä satuttavat tai rajoittavat meitä.
Silloin sen alkuperäinen viisaus ja näkökulma voivat vihdoin tulla näkyviin. Vapautumisen myötä monet osat muuttuvatkin arvokkaiksi neuvonantajiksi — sisäisiksi liittolaisiksi, jotka tukevat meitä matkallamme eteenpäin sen sijaan, että kantaisivat enää menneisyyden painoa tai toimisivat sen mukaan.
Exilet ja Protector-osat – sisäisen perheen dynamiikka
IFS-malli kuvaa sisäistä maailmaa kolmen keskeisen roolin kautta:
Exilet, sekä kaksi erilaista Protector-roolia — Managerit ja Firefighterit.
Exile-osat – haavoittuneet sisäiset lapset
Exilet kantavat kokemuksia ja tunteita, jotka olivat aikanaan liian suuria sisäiselle lapselle: häpeää, pelkoa, riittämättömyyttä, yksinäisyyttä tai traumaa.
Ne odottavat, että joku (= Self) huomaisi ne, kuuntelisi ja lohduttaisi.
Kun exilet jäävät pitkiksi ajoiksi ilman huomiota, maailma voi alkaa tuntua pelottavalta ja reaktiot ylivoimaisilta. Pienikin tilanne voi triggeröidä niiden kipua.
Manager-Protectorit – kontrolloijat, suorittajat ja sisäiset kriitikot
Managerit yrittävät estää exilen kivun nousemisen pintaan esimerkiksi:
kontrolloimalla (itseä tai muita)
suorittamalla
analysoimalla
ennakoimalla
arvostelemalla itseä
Vaikka nämä keinot tuntuvatkin usein raskailta, niiden aikomus on aina kuitenkin sama: Pitää meidät turvassa.
Firefighter-Protectorit – kivun sammuttajat
Jos exilen tunne nousee silti pintaan, firefighterit pyrkivät sammuttamaan sen mahdollisimman nopeasti esimerkiksi:
puhelimen selailulla
lohtusyömisellä
shoppailulla
päihteillä
Firefighterit eivät halua vahingoittaa meitä — ne yrittävät vain pelastaa meidät niiltä tunteilta, jotka ne ovat joskus oppineet kestämättömiksi ja liian vaarallisiksi.
Ne toimivat kuin rakennuksen automaattinen sammutusjärjestelmä: ne reagoivat nopeasti estääkseen suuremman tuhon, mutta saattavat samalla aiheuttaa vesivahingon. Silti niiden näkökulmasta pienempi vahinko on aina parempi kuin koko rakennuksen lopullinen menetys.
Noidankehä, joka syntyy suojelemisen logiikasta
Ahdistus–helpotus–häpeä -kierre on tyypillinen esimerkki sisäisestä dynamiikasta:
Kun haavoittunut exile aktivoituu, se herättää ahdistusta.
Firefighter-protector pyrkii sammuttamaan tunteen nopeasti — usein keinolla, joka on meille pitkällä aikavälillä kuitenkin haitallinen.
Tämän jälkeen manager-protector astuu esiin moittimaan, mikä lisää häpeää ja ahdistusta.
Häpeä puolestaan aktivoi exilen uudelleen — ja kierre jatkuu.
Kun sisäinen kierre toistaa itseään, suojelevat osat tekevät parhaansa pitääkseen meidät turvassa. Todellinen muutos ei kuitenkaan synny pakottamalla, vaan lempeällä työskentelyllä sisäisen järjestelmän kanssa — jotta osat voivat vähitellen alkaa luottaa Selfiin ja antaa sen johtaa.
IFS ja henkinen herääminen – Self-johtoinen elämä
Kun luin ensimmäistä kertaa Richard Schwartzin No Bad Parts -kirjan, minulle avautui tärkeä oivallus: se, mitä olin aiemmin kutsunut henkisen heräämisen jälkeiseksi tietoiseksi elämäksi, on itse asiassa juuri Self-johtoista elämää.
Self-johtoinen elämä on kykyä palata takaisin viisaaseen, myötätuntoiseen keskukseen – yhä uudelleen ja uudelleen. Se on myös ennen kaikkea kykyä huomata ja tiedostaa, milloin emme ole siellä.
Ajan myötä ulkoinen todellisuus alkaa väistämättä heijastaa tätä sisäistä muutosta.
Emme nimittäin manifestoi sitä, mitä haluamme – vaan sitä, mitä olemme energeettisellä tasolla.
Self-johtoinen elämä ei ole staattinen tila, vaan suhde: jatkuvaa dialogia omien osien kanssa. Ja tästä suhteesta Richard Schwartz antaa kauniin esimerkin.
Vuosikymmenten käytännön ja itsehavainnoinnin myötä hän kertoo oppineensa tunnistamaan lähes välittömästi:
mikä protector-osa hänessä aktivoituu
missä se tuntuu kehossa
ja mitä se tarvitsee juuri nyt
Ja silloin riittää yleensä lyhyt sisäinen dialogi:
“Huomaan sinut.
Kiitos, että olet valppaana.
Voit levätä – Self pystyy hoitamaan tämän.”
Osa rauhoittuu, ja Self jatkaa johdossa.
Kun ihminen on tietoinen, hän valitsee tietoisesti – eikä traumasta käsin.
Ja tämä muuttaa kaiken.
Kun yksilöt muuttuvat, maailma muuttuu
Kun yhä useampi ihminen kehittää suhdetta omaan sisäiseen maailmaansa ja elää enemmän Selfistä käsin, myös ulkoinen todellisuus alkaa väistämättä muuttua.
Self-energia ei jää vain yksilön sisälle – vaan se leviää koko ympäristöön, vaikuttaen toisiin ihmisiin ja muuttaen vähitellen tapaa, jolla yhteisöt, perheet ja ihmissuhteet toimivat.

Elinikäinen suhde, jota vaalitaan
IFS ei ole projekti, joka “tehdään valmiiksi”.
Se on matka sisäisen perheen eheytymiseen — osa kerrallaan.
Ennen kaikkea se on suhde: yhteyden rakentamista omiin sisäisiin osiin ja tämän yhteyden vaalimista samalla herkkyydellä kuin mitä tahansa tärkeää ihmissuhdetta.
Ja kun suhde omiin osiin on kerran syntynyt, sitä on hoidettava, jotta luottamus voi jatkua ja syventyä.
Kun sisäinen järjestelmä ei ole enää orpokoti täynnä selviytymään jätettyjä osia, vaan turvallinen koti, jossa jokainen osa saa kuulua, levätä ja tulla kuulluksi, ihminen alkaa palata siihen, kuka hän on ollut koko ajan:
Selfiin — siihen rauhalliseen, viisaaseen ja myötätuntoiseen ytimeen, joka on ollut taustalla koko ajan.
Haluatko syventyä IFS-menetelmään vielä lisää?
Voit tutustua Richard Schwartzin ajatuksiin ja IFS-menetelmään tämän videon kautta:

Olen koulutettu kliininen hypnoterapeutti (ICH Clinical Hypnosis Training) ja hyödynnän työssäni IFS-menetelmää hypnoterapian yhteydessä, muiden työkalujen ja lähestymistapojen rinnalla – aina asiakkaan tarpeiden mukaan.
Olen myös Suomen Hypnoosi Liitto ry:n jäsen ja teen työtäni jatkuvasti omaa osaamistani lisäten ja syventäen.
Jos koet, että IFS ja hypnoterapia voisivat olla sinulle sopivia menetelmiä ja haluaisit tutustua minuun sekä tarjoamiini palveluihin, voit lukea lisää nettisivuiltani:

💛:llä
Lottatuulia
Kategoriat: : IFS